23. huhtikuuta 2018

Meri on tullut takaisin - tänäkin vuonna








Pajunkissat ovat vasta nyt kauneimmillaan.





Auringosta nauttien ja sadekuuroja kuunnellen      Arja

16. huhtikuuta 2018

Kevät keikkuen tulevi!

Pellolle ovat jo löytäneet niin hanhet kuin kurjetkin.






Komea ylilento! Se siipien ääni!








Västäräkistä vähäsen....


.... pääskysestä ei päivääkään!




Mutta verkoille ei ole vielä asiaa.... odotellaan, odotelaan.....



Auringonpaistetta ja lämmintä toivoen

                                                                                  Arja

15. huhtikuuta 2018

Sunnuntailenkkeilyä


Sunnuntaiaamu on pyhitetty rauhalliselle lenkkeilylle. Tosin en minä kovin kummosiin suorituksiin pystyisikään, koska jalkani ei ole vielä(kään) kunnossa. Tälle lenkille lähti mukaan myös mr. Turo. Yleensä tämä kissa ei lenkkeile, vaan tarkastelee maailmaa 
kannon päällä istuksien. Nyt käveli reippaasti koko matkan.... tai melkein koko....  
        

Isännän tyylinäyte:





 "Maaauuuuu... ei jaksa enää.....aattakeee....!"












 Nuoruuden lähde on sulanut! Kaikki otuksemme ovat juoneet tuosta lähteestä - ja terveenä ovat olleet. Ja eläneet melko pitkän elämänkin. Toivottavasti "taika" on edelleen voimassa. Tänäkin vuonna.




"Heeeiiii... nyt löytyi hyvä puu heittelyyn! Odottakaas...tuon sen kohta sinne!" huutaa Wallu.




"Vähänkö minusta on tullut komee..."




Meri ei ole aivan sulanut vielä. Mutta hieman sininen näkyy jo taivaanrannassa.



Kevät!




Mukavaa kesän odottelua kaikille tasapuolisesti!

Arja

5. maaliskuuta 2018

Kurssitusta


Seuraavaksi koonti eri kursseista, joista olen yrittänyt ammentaa tietoja ja taitoja valokuvaamiseeni vuonna 2017. Totta kai tutkin valokuvausblogeja, ja youtube on täynnä erilaisia tutoriaaleja tältä alueelta. Olemme isännän kanssa käyneet Kuusamossa luontokuvailemassa ja opiskelemassa (suosittelen Kuusamo opiston kursseja edelleen), mutta nyt henkilökuvaus ja kuvien muokkaaminen ja tulostaminen kiinnostaa. Enkä todellakaan hallitse näitä asioita.

Keväällä 2017 kävin vielä toipilaana (rannemurtuma kevään viimeisillä liukkailla) henkilökuvauksen pikakurssin. Tällöin oli kameran käsittely  aika hankalaa- Ranne ei yksinkertaisesti taipunut ja asetusten säätö oli ihan kamalaa. Mutta hauskaahan aina on kuvailla muiden samanhenkisten kanssa.

Sinä iltana kävimme läpi tietysti valon ja ajan merkitystä henkilökuvauksessa. Meillä oli ihan oikeat mallit, joita kuvailla. Kerrankin oli niin, että emme kuvailleet toisiamme!








Valokuvauskurssi Alejandro Lorenzo   





 Kivaa oli. Kurssi oli vain niin lyhyt :)




















Syksy oli sitten hieman rankempi. Kävin Aalto yliopiston Valokuva 1 (21.9. - 14.11.) Kurssi oli kaksi kertaa viikossa ja pari viikonloppua päälle. Eli se punainen bussifirma tuli tutuksi. Meiltä on yli 200 kilometriä Helsinkiin.

Kurssilla kävimme läpi komposition, ajan, aukon, valon, hetkiä ja huomioita ja rakennetun kuvan. Välineet olivat viimeisen päälle ja tehtävät mielenkiintoisia. Opettajamme Outi Laine on itsekin valokuvaaja (http://www.av-arkki.fi/taiteilijat/outi-laine/).












Tässäpä minun läpileikkaus kurssiin:












Rakennetun kuvan aiheena tietysti

Luonto antaa - ja saa 

Luonto hoivaa mieltä ja kehoa: stressi ja fyysiset kivut lieventyvät. Mutta miten palkitsemme lääkkeemme? Suomalaiset tuottavat 500 kg vuodessa jätettä, josta noin 60 % jää luontoomme.







Viimeinen kuva ei oikein onnistunut. Minä en yksinkertaisesti oppinut annetussa ajassa käyttämään photoshopia. Päälekkäisvalotus ei vain onnistunut. Toivottavasti teille kuitenkin avautuu sarjani idea.

Mitäpä nyt sitten? Sen verran voin paljastaa, että taistelu photarin ja muutaman muun ohjelman kanssa jatkuu. Lisäksi olen uuden piirtopöydän onnellinen (?) omistaja.

Muistakaapa: muoviton maaliskuu.

Arja

4. maaliskuuta 2018

Helmikuun kuvailua

Jalkaleikkauksestani toipuminen teki kuvailustani aika suppeaa. Konkkasin sauvojen kanssa ovesta ulos patiolle ja siinäpä oli kuvausympäristöni. 

Ja mikä mukavampaa on kuvailla näin pakkasella kuin saippuakuplat!








Lisäksi harrastin ikkunan läpi lintupongailua (siksi kuvat hieman sumeita - kiitos likaisten ikkunoiden).








Oven vieressä oleva puska sai olla pohjana eräälle kurssityölleni.





Joskus on todellakin tarkkailtava vain lähellä olevaa ympäristöä.

Talvisin terveisin  Arja



Ps. Kaikki kuvat uudella ulkoisella on lajiteltu ja laitettu omiin kansioihin. :D

20. helmikuuta 2018

Winchester 3: Nyt juhlitaan!

Juhlat alkakoon!

Taas teimme hyvät suunnitelmat ja saimme hyvän hoitajan kahdelle koiralle ja neljälle kissalle, hotellin, liput ja vaatteet hommattua. Ja sitten tapahtui se mitä olemme pelänneet: mieheni loukkasi selkänsä ja lääkäri kielsi lentämisen. Lähdimme sitten ihan akkaporukalla reissuun. Isäntä jai suruissaan - ja vinona vilkuttamaan meille. 

Meillä oli hotelli Lontoossa, josta junalla menimme juhlapaikalle. Juhlavaatteet tietysti piti laittaa jo lähtiessä päälle. Joten kävelimme tyyllikkäänä jonona kohti metroa.
Tyttäreni osti akateemisen kandin kaavun ja mortarboardin eli hatun itselleen, mutta huppu lainattiin oppilaitokselta.




Nämä juhlat yliopistolla kestävät kaikkiaan viikon, jolloin noin kolme tuhatta opiskelijaa valmistuu. Tyttäreni juhlapäivä on viimeinen ja silloin ovat vuorossa kaikki esittävät taiteet. Katedraali juhlapaikkana on haasteellinen. Siellä on hämärää ja pylväitä paljon. Koko kirkko oli tupaten täynnä. Jokainen opiskelija sai tuoda vain kaksi vierasta. Lopuista paikoista käytiin "kilpailua" , mutta onni suosi ja saimme yhden lipun lisää. 

Nämä vanhat katedraalit ovat minusta niin kauniita!






Koska kaikki juhlijat eivät nähneet pääpaikalle (ne pylväät!), kirkkoon oli asennettu useita näyttöjä, joista näki kyllä todella hyvin koko seremonian.



















Tässä juhlassa oli minullekin "tuttuja". Yliopiston kanslerina toimii  tv1 tuttu puutarhuri Alan Titchmarsh. 




Kunniatohtorin arvon juhlassa sai Hercule Poirotin näyttelijä David Suchet.


Pitkän juhlan jälkeen tietysti paljon onnitteluja ja kuvaamista. Ja sitä kuuluisaa hattujen heittelyä. Suomalaisiin juhliin verrattuna täällä ei kukkia ei lahjoja näkynyt. Pikkuhiljaa juhlijat perheineen ja ystävineen lähtivät omiin juhlapaikkoihinsa.

Meidän uunituore Barchelor of Arts.



Opettajat Olu Taiwo (vas.) ja Helen Grime onnittelevat.


Ja sitten junalla kohti meidän juhlapaikkaa! Emme ostaneet ruusuja vaan ilmapallon (sen saa viedä lentokoneeseen :)



Marssimme ankanmarssia läpi jo hämärtyneen Lontoon kohti ruokapaikkaamme.



Olimme etukäteen varanneet ravintolan. Ainoa toive minulla oli, että sieltä saa hyvää ruokaa. Edellinen reissu ei oikein vakuuttanut minua brittien keittiötaidoista.




Ravintolan valinta osui nappiin. Mielestäni hinta-laatusuhde oli 10! Ja asiakaspalvelu 11. Kuopuksella on IBS ja se vaatii tarkkaa tarkkailua, mitä ruoassa on. No, tarjoilijamme haki varmuuden vuoksi pääkokin pöytäämme ja siinä selvitettiin kaikki pikän kaavan mukaan ja lapseni sai erikoisvalmistetun annoksen - samaan hintaan.

Eikä tässä kaikki. Tarjoilijamme tuli vielä kerran tarkastamaan jälkiruokamme. Kohta tarjoilijamme toi valmistuneelle oma jälkkärin keittiön terveisten kera.   


Suosittelemme kyllä ko. ravintolaa!

Sitten olimme jo niin väsyneitä ja täynnä hyvää ruokaa, että tilasimme taksin ja lähdimme kohti hotellia pirssikyydillä.

Tällaisia päiviä on vain kerran elämässä!

Arja